Moniko on sortunut ennakkoluuloihin joistakin ihmisistä ja myöhemmin tutustuttuaan ihmiseen, on huomannutkin olleensa väärässä? Minä olen ja varmasti jokainen.
Minä taas olen elänyt ennakkoluulojen kohteena läpi elämän.
Sen myötä olen pyrkinyt tekemään omat mielipiteeni ja johtopäätökseni ihmisistä itse vasta tutustuttuani ihmisiin.En halua perustaa mielipidettä jostain ketä en tunne pelkillä kuulopuheilla.
Ei ole helppoa elää arkea halveksuvien ja kieroon katsovien ihmisten keskuudessa.
Mikä nämä ennakkoluulot sitten aiheuttaa? Minä luulen että vastaus on erilaisuus.
Tunnustan, se olen minä.Se erilainen.Sitä olen aina ollut ja olen sitä mielelläni ja mieluummin kuin näkymätön tai mitään ajatuksia herättävä ihminen.
Mietin kauan että haluan tehdä erilaisen blogin. Blogin joka käsittelee aiheita niistä asioista joista ei puhuta, joista vaietaan. Haluan kirjoittaa oman tarinani ja toivon voivani tsempata kohtalotovereitani ja kaikkia jotka ovat vaipuneet epätoivoon jos ja kun elämä on potkinut päin näköä.
Elämä ei todellakaan ole helppoa kenellekkään. Oman tarinani lisäksi oma lähiverkostoni, ystäväni,läheiset omaavat käsittämättömiä tarinoita taakseen ja selviytymistarinoita joista kenelläkään ei olisi harmainta aavistustakaan heidät tavatessaan. Ihminen kätkee paljon taakseen kaiken sen pinnan alle mitä sosiaalinen media saa näyttämään aivan toiselta.
Sosiaalisessa mediassa annetaan usein ihmisestä aivan eri kuva, kuin mitä todellisuus ja se arki oikeasti on.Niinpä päästään otsikon käsittelevään aiheeseen. Mitä siellä pinnan alla oikesti on..
Minun "pinnan" alla piilee monta taistelua, joista valoitan murto-osan nyt kaikille jotka blogiani päätyy lukemaan.Olen ikuinen taistelija ja haluan jakaa selviytymistarinani.
Olen suurperheen keskimmäinen lapsi.Äitini kasvatti meidät yksin suurimmaksi osaksi.
Arvostan tätä suuresti nyt aikuisena ja mietin kuinka hän on siinä onnistunut.
Oma taistelija luonne taitaa olla äidin ansiota.<3
Lapsuusaikoihin liityi paljon draamaa, eroja, muuttoja, muutoksia tiuhaan.
Olen nähnyt ja elänyt väkivallan keskellä lähes koko elämäni.Muuttojen myötä koulut ja ystävät vaihtui niin tiuhaan etten edes muista vanhojen luokkakavereideni nimiä.
Lapsuus ja teini-ikä oli niin traumaatinen että multa puuttuu iso aukko muistoja muistista.
On niitä hyviäkin muistoja tietysti.Muistan Kake Randelin ja Jamppa Tuomisen,sekä Rainer Friman musiikin, joita kuunnellessa tulee ihania muistoja mieleen. Meidän perheessä on musiikki ollut aina suuressa roolissa.Musiikin voima on ihmeellinen. Kaikki ollaan jollain tavalla musikaalisia.
Meillä laulettiin, tanssittiin,soitettiin viulua, pianoa,urkuja sekä rummutettiin ja jos ei ollut rumpuja niin rummutettiin pöytiä jne. Olenkin miettinyt että meidän poppoon olisi pitänyt aikanaan perustaa perhebändi.;) Lapsena mua kiinnosti runot ja tein myös omia sarjakuvia joissa käsittelin perheriitoja ym.Se on kai lapsena ollut oma tapani käsitellä silloin suurilta asioilta tuntuvia aiheita.
Keksin myös lauluja ja sanoja päästäni joka kai johti myöhemmin teinivuosina laulujen sanoitus innostukseen.Mulle musiikki on ollut terapettista ja sanoituksien teko oli helppoa kun aiheita oli niin monia eri kokemuksista.En halua sen tarkemmin paljastaa yksityiskohtia henkilökohtaisesta elämästä ja lapsuudesta, mutta ruusuilla tanssimista se ei ollut.Meistä kukaan ei ole saanut mitään helposti.
Edelleen omalla kohdallani joudun taistelemaan kaiken suhteen mitä ikinä haluankin.Mitä ulkonäköön tulee, niin..Korvaani on kolahtanut muutamat kerrat kun joku on kysynyt että että miltä tuntuu olla noin kaunis? Sulla on varmaan kaikki hyvin kun oot tuon näköinen. Mielessäni olen kihissyt halusta sanoa että voi kunpa tietäisit!!! Mun kohdalla mun ulkonäkö ei ole auttanut ikinä missään asiassa.Päinvastoin! Mitä paremmalta näytät, sen enemmän joudut vakuuttamaan ihmisille ettet ole bimbo vain siksi että näytät hyvältä.Joskus siellä pään sisällä saattaa olla aivot silläkin ketä panostaa ulkonäköön tai näyttää tietynlaiselta.Fiksuksi en itseäni lähde silti kehumaan.
Olen tehnyt todella monta kertaa, todella huonoja valintoja ja päätökiä elämässä, mutta on mulla aivotkin joita osaan silloin tällöin myös käyttää. Mun on ollut haastavaa saada myös tiettyjä töitä sen vuoksi miltä näytän.Elämä on.. Mutta ei odellakaan aina sitä miltä näyttää.
Mitä jos kertoisin kaiken omasta elämästäni heille jotka ovat katsoneet mua kadehtien tai kieroon sen vuoksi että tietyt ihmiset olettavat mun olevan ylpeä,nokkava, bimbo,itserakas.. Veikkaisin ettei tarvitsisi enää kadehtia.Kaikki mitä mulla nyt on ja mitä nyt olen, on kovan työn ja rankkojen kokemuksien ja taistelujen tulos.Mitä sinun pinnan alla kuhisee?Mikä on sinun tarinasi?Uskallatko kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi avoimesti?Pelkäätkö avautua sen vuoksi ,että pelkäät mitä muut ihmiset sinusta ajattelee? Pelkäätkö että sinut tuomitaan? Näitä minä olen pelännyt monesti.
Enää en suostu pelkäämään, enää en välitä muitten mielipiteistä tai anna niitten vaikuttaa omaan elämääni.Mikä on mun pointti?Miksi kerron näistä? Sen vuoksi että vihdoinkin mä voin tehdä niin.Teen niin koska liian monet ihmiset pitävät sisällään liikaa asioita ja pelkäävät muitten mielipiteitä joilla ei kumminkaan ole suurempaa merkitystä.Ei silloin kun itse tiedät miten asiat on ja sinulla on ne läheiset , oma tukiverkosto jotka tuntevat sinut ja sinun tarinasi ja tukevat sinua niin hyvinä kuin huonoina aikoina.Läheiset on ne tärkeimmät ihmiset jotka kannattaa pitää lähellä. Ja ne jotka kääntävät selkänsä vaikeina aikoina ei ole sinun aikasi arvoisia.
Oma lapsuuteni oli mitä oli, mutta se oli vielä pientä verrattuna aikuisiällä tuomiin haasteisiin ja kriiseihin.Olen suurimmaksi osaksi kasvattanut lapseni yksin tai yksinäisenä.Eronnut vaikesita parisuhteista ja aloittanut kaiken alusta tyhjästä kodista.Rakentanut kodin uudestaan.Pettynyt ihmisiin.
Elänyt narsistin ja narsististen ihmisten kanssa.Helppoa ei ole ollut, mutta "im still standing"ja
vahvempana henkisesti kuin koskaan.Kaikkien taistelujen jälkeen olo tuntuu voittajalta!
Kaikkien näitten omien kokemuksien kautta mulla on suuri halu auttaa muita kohtalotovereita, yksinhuoltajaäitejä ja heitä joilla on ollut hankalat lähtökohdat tai muutoin vaikea ja haastava elämä/arki. Treeni ja musiikki on mulle terapiaa ja jatkossa blogini tuleekin käsittelemään vinkkejä ja ohjeita treeneihin ja puhtaaseen ruokaan littyen.Kotitreenejä heille jotka eivät
salille pääse ja bikinifitness kisoihin valmistautumisesta.Muistakaa pitää läheiset lähellä!!Itse en olisi selvinnyt vaikeista ajoista ilman läheisten tukea!!
Tervetuloa lukemaan blogiani!
Muistakaa taistella unelmienne eteen!!!
Tämä on sinun elämäsi, tee siitä sen näköinen!
Vaikeuksien kautta voittoon!!!
You can do it!!!
NEver give up!!!
Trust yourselve!
Dont loose your faith!!
Faith!!
Believe!!
Love!!
Passion!!
Phoenix!!
